Värit saa kohdalleen. Rytmin saa tiukaksi. Huono otos vaihdetaan toiseen, ja samasta materiaalista syntyy sekä pysty- että vaakaversio ilman että kukaan huomaa eroa. Kaksi asiaa ei korjaannu jälkikäteen: se mitä ei sanottu, ja se mitä ei kuulu. Näistä ensimmäinen on ylivoimaisesti yleisempi, ja se maksaa eniten. Se ei myöskään ole kuvaajan ratkaistavissa.

Ihminen, joka osaa asiansa, mutta jähmettyy

Tyypillinen tilanne menee näin. Asiantuntija selittää palaverissa vaikean asian kolmessa lauseessa niin, että asiakas ymmärtää heti. Sama ihminen asetetaan kuvattavaksi, ja hänelle sanotaan: kerro vähän siitä mitä te teette.

Hän puhuu neljä minuuttia, hyvin, mutta ohi aiheen. Yhtään sitä kolmen lauseen selitystä ei tule. Leikkauksessa sitä ei voi tehdä olemattomasta.

Korjaus maksaa nolla euroa ja vie kymmenen minuuttia: kysymykset kerrotaan etukäteen. Ei käsikirjoitusta eikä ulkoa opettelua, vaan kolme kysymystä paperilla päivää ennen. Sen jälkeen sama ihminen vastaa kameralle samalla tavalla kuin palaverissa.

Silti tämä jää tekemättä useammin kuin mikään muu.

Ääni on tilakysymys

Ääntä ei voi jälkikäteen puhdistaa niin, että puhuja kuulostaisi uskottavalta. Jos tilassa kaikuu, kaiku on lopullinen.

Yritysten edustustilat ovat tässä pahimpia: korkea huone, lasiseinä, kova lattia, ilmanvaihdon huminaa. Näyttää hyvältä, kuulostaa huonolta. Pieni neuvotteluhuone tekstiilituoleilla on lähes aina parempi, vaikka se näyttäisi tavallisemmalta.

Tämän voi tarkistaa etukäteen ilman erityisosaamista: mene tilaan, taputa kädet yhteen ja kuuntele. Jos ääni jää soimaan, kuvaa muualla.

Huomioi tämä ennen kuin ostat

Molemmat ongelmat ratkeavat suunnittelussa, ja suunnittelu on halpaa. Itse kuvaaminen ei ole se osa, jossa raha menee.

Kuvasin kesällä kaksipäiväisen tapahtuman. Paikan päällä olin kaksi kertaa kaksitoista tuntia, mutta kokonaistyömäärä oli noin 40 tuntia. Se kuudentoista tunnin erotus on työtä, jota kukaan ei näe: materiaalin läpikäynti, valinta, leikkaus, äänet, versiot. Asiakas sai yli sata valokuvaa ja yksitoista videota neljän vuorokauden kuluessa.

Tästä seuraa jotain, mikä yllättää useimmat ostajat. Kuvauspäivien määrä ei juuri ohjaa hintaa. Valmiiden lopputuotteiden määrä ohjaa. Kaksi päivää kuvausta ja yksi valmis video on halvempi kuin yksi päivä kuvausta ja kymmenen valmista videota.

Siksi kysymys ”montako päivää kuvataan” on väärä kysymys. Oikea kysymys on ”montako erillistä valmista sisältöä tästä pitää syntyä ja mihin kukin niistä menee”.

Kasvuyrityksen erityisongelma

Kasvuvaiheessa käyttötarpeita tulee lisää nopeammin kuin ehditään suunnitella.

Kevään kuvaus tehdään verkkosivua varten. Syksyllä pitäisi rekrytoida ja samasta materiaalista haluttaisiin jotain työpaikkailmoitukseen. Talvella tulee sijoittajatapaaminen. Jokainen näistä olisi ollut mahdollinen samalta kuvauspäivältä, jos se olisi tiedetty. Jälkikäteen jokainen on uusi tuotanto.

Isolla yrityksellä on markkinointiosasto, joka osaa kysyä nämä etukäteen. Kasvuyrityksellä on toimitusjohtaja, jolla on kolmekymmentä muuta asiaa kesken. Siksi ne kannattaa kysyä kerralla, vaikka vastaukset olisivat arvauksia. Arvattu käyttötarve on parempi kuin ei mitään.

Sisältö, joka kannattaa tehdä ensin

Jos pitää valita yksi asia, valitse vastaukset kysymyksiin, joita toistat itse.

Jokaisella yrittäjällä on kolme tai neljä kysymystä, jotka nousevat esille jokaisessa myyntikeskustelussa. Miten hinnoittelu toimii? Mitä tapahtuu, jos jokin menee pieleen? Miksi juuri te? Ne selitetään kymmeniä kertoja vuodessa, aina uudestaan.

Kun ne on vastattu kerran kunnolla, ne toimivat kolmessa paikassa samanaikaisesti: ostaja katsoo ne ennen ensimmäistä palaveria, ne löytyvät hakukoneista silloin, kun ostaja etsii vielä tietoa eikä toimittajaa, ja myyntikeskustelu alkaa siitä kohdasta, jossa se ennen loppui.

Se ei ole markkinointikulu. Se on toimitusjohtajan ajan säästö.

Mitä video ei ratkaise

Video ei korjaa epäselvää viestiä. Jos et osaa sanoa kahdessa minuutissa mitä teette ja kenelle, kuvaaminen tekee sekavuudesta vain näkyvämpää. Se ongelma ratkaistaan paperilla.

Eikä kukaan voi luvata, mitä yksittäinen video tuottaa. Olen tehnyt sisältöä, joka on kerännyt yli kaksi miljoonaa orgaanista näyttökertaa, ja sisältöä jota ei ole katsonut juuri kukaan. Sama tekijä, sama työtapa, sama huolellisuus. Jos joku lupaa sinulle tuloksen etukäteen, hän joko ei tiedä tai ei kerro.

Neljä kysymystä ennen seuraavaa kuvausta

Riippumatta siitä kenen kanssa teet, sovi nämä ennen kuin kalenteriin merkitään päivä:

• Mitkä ovat ne kysymykset, joihin haluatte vastauksen, ja saavatko kuvattavat ne etukäteen?
• Missä tilassa kuvataan ja miltä siellä kuulostaa?
• Mihin kaikkiin paikkoihin materiaalia aiotaan laittaa vuoden sisällä?
• Montako erillistä valmista sisältöä päivästä pitäisi syntyä?

Kysymysten pohtiminen vie varttitunnin. Ne ratkaisevat, onko sinulla vuoden päästä käyttökelpoista materiaalia vai kansio, jota kukaan ei avaa.

 

Palaa etusivulle